Pitkänenäinen koikkerineiti on taas päässyt mukaan koiratoimintaan. Syksyn ajan Elli oli jotenkin paitsiossa enkä tehnyt sen kanssa muuta kuin normaalit lenkit. Nyt pentu on kotiutunut meille ja me pentuun - ja Elli tykästynyt siihen. Martta oli yli pari kuukautta matkoilla, ja sen aikana Elli ja Siiri löysivät yhteisen sävelen. Elli haastaa Siiriä leikkiin eikä ole millänsäkään, vaikka Siiri vie lelun suusta: sitten vain haetaan uusi ja leikki jatkuu. Tämä kaikki tosin loppui parisen viikkoa sitten kun Martta palasi maailmalta ja laumassa vallitsee taas järkkymätön kuri ja rauha. Martta makaa, joten niin makaavat muutkin. Jos nuoremmat yrittävät hiukan leikkiä, borderi katsoo paheksuen ja saattaa mennä väliin lopettaen kaiken hauskuuden. Se on johtajana niin epävarma, ettei se pysty antamaan yhtään löysiä, jotta laumassa voisi riehua. Mutta joka tapauksessa Martan poissaollessa koikkeri ja irski löysivät toisensa ja Elli sai rutkan määrän itseluottamusta ja -varmuutta. Olen treenannut sen kanssa agilitya ja se on ihan huippu!! Siinä on draivia ja menemisen meininkiä enemmän kuin koskaan ennen, se irtoaa hyvin, juoksee lujaa, tekee kaiken juuri niin kuin pyydän eikä agility ole koskaan tuntunut yhtä helpolta ja nautittavalta kuin viime perjantaina Ellin kanssa treeneissä! Sen kanssa ei tarvitse tehdä lähellekään yhtä paljon töitä kuin Martan kanssa, mutta parhaimmillaan se menee paremminkin kuin borderi. Jospa Elli vain saisi niin paljon itseluottamusta, että kykenisi vieraissa paikoissa kisoissa tekemään samanlaisia suorituksia kuin viime aikoina treeneissä, niin menisimme heittämällä kolmosiin ja pärjäisimme siellä mainiosti. Siihen pyrimme. Olen taas saanut rutkasti lisää innostusta ja kiinnostusta Ellin kanssa treenaamiseen ja tekemiseen.

Tosin siihen se Ellin kanssa mukavasti eläminen sitten jääkin... Normaalielämä ei ole yhtä nautittavaa kuin harratuselämä. Vapaana pitämistä ei voi oikein harkita täällä pääkaupunkiseudulla, hihnassa se ei ole tähän päivään mennessä oppinut kulkemaan kunnolla vaan kiertää minua koko ajan mitä ihmeellisimmistä kulmista ja kiskoo hajujen perään, kaikki vähäinenkin paukkuminen saa sen vieläkin uudenvuoden jälkimainingeissa tolaltaan ja ruoan kyttääminen on suorastaan maanista. Mutta onhan se kaunis ja pehmeä ja lämmin ja ihana; meidän Prinsessa. =)